Viimeinkin maalituubin kanssa kahden

Onneksi menneellä viikolla oli aikaa myös pysähtyä maalaamaan pitkästä aikaa. Kyllä minä sitä kaipasinkin. Tämän ihosairauden vuoksi kädet ovat olleet siinä kunnossa ettei ole voinut maalata moneen kuukauteen, mutta onneksi taitaa lääkkeet ruveta tepsimään kun käsillä voi jo tehdä paljon normaalejakin asioita. Ihaninta kuitenkin, että pensseli pysyy kädessä!

Maalaaminen on minulle mielen tyhjäntämistä, terapeuttista tekemistä. Olen aina rakastanut värejä joten väreillä leikkiminen piristää.

Tämän taulun sain tehtyä loppuun tänään. Nyt on hyvä aloittaa uusi viikko kun mieli tyhjennetty!


Toivottavasti teidänkin viikko alkaa hyvissä tunnelmissa!

Kirjoja, kirjoja ja vielä kerran kirjoja

Eilinen aamu alkoi aikaiseen aamukahvilla ja valmistautumisella lähtöön junan kyydissä kohti Helsinkiä ja kirjamessuja. Minähän en ole yhtään extempore-ihminen vaan vaadin valmistautumiseen useita päiviä. Nyt kävi toisin, tähän reissuun valmistautuminen kesti yhden päivän.

Olen itsestäni erittäin ylpeä, elän toista teema-vuotta; tee asioita, joita et ole ennen tehnyt. Ja nyt tämä oli niitä juttuja joita en ole aiemmin tehnyt. Käynyt Pasilassa ja kirjamessuilla ja vielä ihan yksin!

Illalla istuin junassa ja tajusin, etten ollut juurikaan kuvia ottanut. Olin ilmeisesti ollut niin täpinöissäni fiiliksestäni ja kirjoista, että kuvasaldo jäi tosi vähäiseksi.

Antikvariaatti-puoli oli iso ja siellä penkoessa olisi mennyt päivä. Rakastan vanhojen kirjojen tuoksua, kansia ja sitä kun sivuilla näkyy eletty elämä.

Voi mikä tunnelma oli messuilla. Mahtavia ihmiskohtaamisia, keskusteluja ja ennen kaikkea kirjoja. Ensi kerralla otan ehdottomasti mukaan poikani, joka rakastaa kirjoja niin voidaan viettää laatuaikaa yhdessä kirjojen parissa. Ikävä kyllä hän ei nyt mukaani päässyt.

Jereä oli pakko päästä kuuntelemaan ja tuntuu että Linnanahde on saanut kansien väliin mielenkiintoisen ja herkänkin tarinan miehestä, joka on tainnut olla mysteeri tähän asti. Jossain vaiheessa on kyllä tämä Karalahden kirja luettava, ehdottomasti!

Messuilta lähti mukaan teetä, joitakin uusia makuyhdistelmiä talvea varten.

Ostelin kirjoja. Nämä tässä oli 1-3 €/kpl. Muutaman kirjan ostin lahjaksi, ne pysyy piilossa.

Mitä tarvitsee ihminen, jolla on neljä kissaa kotonan ja joka rakastaa yli kaiken näitä vekkulimaisia otuksia? No, tietysti ostin itselleni Kissaterapia-värityskirjan ihan varmuudeksi jos stressi meinaa iskeä!

Aivan mahtava päivä kirjamessuilla. Nyt tiedän mihin varautua ensi vuonna ja mitä ottaa huomioon. Yhtä kokemusta rikkaampana ja nyt aion nauttia viikonlopusta juoden teetä ja lukea!


Kävittekö te kirjamessuilla? Mikä oli siellä parasta?

Mietin, että kun noita kirjoja siunaantuu aina tänne kotiin niin multa loppuu säilytystila. Onko teillä samaa ongelmaa, että hylly, kaappitilat alkaa olla lopussa? Pakko ruveta keksimään jotain...


Rentouttavaa viikonloppua!

Henkisen kasvun kustannuksella Kirjamessuille

Olin niin iloinen saadessani postia Kahvakuula kainalossa-blogin Marilta. Olin voittanut lipun Kirjamessuille Helsinkiin! Mikä ihana tekosyy päästä pois kämpiltä ja lähteä nauttimaan messuista ja kaikea siihen liittyvästä. Ajattelin suunnata messuille perjantaina heti aamusta ja viettää siellä koko päivän.

Äkkiseltään kerkesin jotain messulehdestä katsella, mitä olisi kiva mennä kuuntelemaan ja mitä kaikkea on tarjolla. Tosiaan nyt on kyllä toinen toistaan mielenkiintoisempaa ohjelmaa tarjolla. Alla joitain bongauksiani, joita mielelläni istahdan kuuntelemaan:


-> Miten rakentaa omannäköinen elämä?
klo: 14.30-15.00 Katri Vala-lava

Keskustelemassa Hidasta elämää -kirjailijat Noora Lintukangas, Susanna Erätuli, Katri Syvärinen



-> Vapaudu!
klo: 15.00-15.30 Katri Vala-lava  / Nanna Mikkonen



Kivitasku
klo: 16.00-16.30 Mika Waltari- lava / Anni Kytömäki

Käsikirjoituksesta kirjailijaksi
klo: 16.00-16.30 Eino Leino-lava

Keskustelemassa Inger Ruotanen, Aleksi Pöyry ja Hannele Jyrkkä



-> Saanko esitellä - monenlaiset minämme 
klo:16.30-17.00 KirjaKallio / Katriina Järvinen

Toinen tuntematon
klo:16.30-17.00 Minna Canth-lava

Keskustelemassa Hanna Weselius, Antti Heikkinen ja Laura Gustafsson



-> Rakkaudellista elämää
klo: 17.30-18.00 Katri Vala-lava

Keskustelemassa Hidasta elämää -kirjailijat Anna Taipale, Teemu Syrjälä ja Tara Lange

JERE
klo: 17.30-18.00 Aleksis Kivi-lava / Aki Linnanahde


Huh, paljon olisi henkiseen kasvuun ja hyvinvointiin liittyvää luentoa jotka haluaisin mennä kuuntelemaan, saa nähdä miten käy. No kerkiän mitä kerkiän, tarjolla on nimittäin myös Antikvaariset kirjamessut ja se täytyy myös kokea!

Nyt on lähdettävä pakkaamaan reppu ja katsottava valmiiksi miellyttävät vaatteet huomiselle. Mä olen ihan intoa täynnä, saankohan mä edes nukuttua ensi yönä!

Toivottavasti nähdään messuilla!

Teemukit vei mennessään

 Viime kesänä innostuin enemmän kuin aiemmin kiertelemään kirpputoreilla ja bongailin hauskoja teemukeja. Niitä kertyikin muutamia erilaisia.

Teemukin sisällä on siivilä vai sihdiksikö sitä kutsutaan, johon voi laittaa irtoteetä hautumaan kannen alle.

Pari näistä mukeista löytyi Tampereelta kun kesällä siellä kävin. 

Eilen sattumoisin pyörähdin kirjastoreissun ohessa kirpparilla ja löysin tämän sinikukkaisen mukin. Tästä taisi tulla nyt sellainen juttu, että näitä on ruvettava keräilemään!

Tällä hetkellä olen innostunut chai- ja roobois teemauista. Olen siis henkeen ja vereen kahvi-ihminen ja lääkäri sanoikin, että kahvin vähentäminen olisi ihan paikallaan. Ajattelin, että josko näiden ihanien mukien myötä innostuisi juomaan enemmän teetä, eikä litkisi kahvia litra tolkulla päivän aikana.

Mites siellä? Oletteko enempi kahvin vain teen juojia?

Ryhdistäydy!

Nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja nautittava tulevasta viikosta. Eiliset itsesäälit on jäänyt taakse ja katse mukavampaan! Ryhdistäydyttävä, on juurikin niitä asioita mille et voi itse mitään. On mentävä niissä puitteissa missä pystyy. Ja minähän pystyn!

Päivä aloitettu energiaa tuovalla mangosmoothiella.

Tällä viikolla ajattelin koittaa suunnitella jonkin näköistä huonejärjestelyjä, jotta saisin tehtyä johonkin nurkkaukseen itselleni maalaustilan. Tällä hetkellähän maalailen keittiön pöydän ääressä, joka on todella epäkäytännöllinen paikka. Täytyy aina korjata tarvikkeet ja maalit pois. Nyt jos saisi paikan jossa kaikki tarvittava olisi hyvin järjestetty ja olisi tilaa maalata ilman, että se häiritsee muita tai muut häiritse minua. Ja johon saisi tarkoituksen mukaisen valaistuksen. 

Tällänen tilahan meiltä löytyy, tähän pitäisi hommata kirpparilta isompi pöytä ja hyllykköä tai jotain vastaavaa jonne saisi kaikki maalit ja muut. Ja ehdottomasti sitä valaistusta, tuo yläkerran tasanne on todella pimeä ja hämärä. 

Eilen vihdoin aloittelin maalailuhommia. Päässä muhineet jonkinlaiset ideat on pakko saada työstettyä tauluiksi. Huomasin eilen miten tuo pensselin kanssa touhuaminen rentouttaa ja rauhoittaa mieltä. Tämä viikko taitaa mennä ihan tässä puuhassa.

Tämä herra tässä on Rontti, jota myös Tontiksi kutsutaan. Kissaperheemme pomo ja minun lellikki!

Oikein ihanaa ja maukasta viikkoa!

Ei itsestään selvää

Jotenkin viime päivinä ollut tyhjä olo. Väsynyt, turhautunut ja saamaton. Ihosairaus, johon toukokuussa sairastuin, ei ota parantuakseen ja uusi lääkitys jota tällä hetkellä syön ottaa vielä pari viikkoa ennen kun huomataan tehoaako tähän. Tätä olen jo 4 viikkoa syönyt joten turhautuminen on tässä vaiheessa ilmeistä.

Tämä ihosairaus on saanut miettimään miten ennen piti esim. suihkussa käyntiä ja hiusten pesua itsestään selvyytenä. Nyt antaisin melkein mitä vaan jotta voisin käydä suihkussa ilman että ihoa kirvelee ja voisin pestä kehon ja hiukset niille kuuluvilla aineilla, eikä tarvitsisi pestä itseään ja hiuksiaan kosteusvoiteen avulla.

Käsi jo onneksi näyttää paremmalta.

Keho täynnä rupia, rakkuloita ja punaisia läikkiä. Voiko tässä itseään tuntea nätiksi? Lähinnä tällä hetkellä näen rupikonnan kun katson itseäni peilistä. Kortisonin turvottamat kasvot, joista ei itseään tunnista. Kasvoillekaan ei voi laittaa mitään kosteusvoiteita kun apteekin rasvaa, joten kosmetiikallakaan ei voi leikkiä.

Entäs hiukset? Olen aina piristänyt itseäni tekemällä hiuksilleni jotain hauskaa ja erilaista. No nyt ei voi tehdä niinkään. Päänahka verillä ja rupinen. Tämän hetkinen juurikasvu on kauhea, tummaa pukkaa ja muu hius vaaleaa. Vihreä pois pestävä hiusväri ei ole lähtenyt hiuksista pois, laitoin sen heinäkuussa. Rumaksi kasvanut pehko. Pipo päässä kulkenut monta viikkoa.

Ei lisättävää.

Nilkat on kun norsulla, kerää nestettä vaikka syön nesteen poistolääkkettä, sukista pitänyt leikata kiristävät osat pois. Kengätkin menee just jalkaan kun jättää ne auki.

170 päivää takana sairastelua ilman päivänkään taukoa oireista, ymmärrettävää varmaan että turhautuminen alkaa olla aika valtavaa. En halua tavata ihmisiä saati lähteä käymään kaupassa. Kotona pysyminen vaikuttaa parhaalta vaihtoehdolta mutta sekin rupeaa ahdistamaan.

Se on totta, että ei sitä ole aiemmin osannut edes ajatella miltä tuntuu sairastella näin pitkään ja vaikean ihottuman tai muun sairauden kanssa, joka vie vielä sairaslomille, että normaali arkirytmikin menee. Nyt osaan asettua toistenkin kenkiin jotka kamppailee mm, näiden asioiden kanssa. Odotetaan vielä vähän sitten suditaan punaa poskille ja lähdetään ihmisten ilmoille.

Sansa ajatteli hieman kaunistautua!

Kaikesta huolimatta leppoisaa sunnuntaipäivää!

Jos Picasso olisi suunnitellut tuoksun

Se tuoksu olisi taideteos ihan niin kuin KENZON WORLD.

Kävin Sokoksella reilu viikko sitten ja kun oli aikaa niin ajattelin käydä tuoksuttelemassa hajuvesiä. Olen miettinyt, että nyt olisi aika ostaa joku uusi tuoksu piristämään syksyä ja tulevaa talvea. Haahuilin tuoksuhyllyjen välissä kunnes silmiini osui jotain taivaallisen kaunista. Sydämeni jätti varmaan muutaman lyönnin lyömättä kun astelin Picassomaisen tuoksupakkauksen luo ja ajattelin vaan, että älä tuoksu pahalle, älä tuoksu pahalle...

Ja eihän se pahalle tuoksunut. Ensi nuuhkaisulla haistoin sitruksen, mutta lisää nuuhkiessa selvisi ettei siinä tainnut koko sitrusta ollakaan. Tämä tuoksu on kukkaistuoksu, jossa on vadelman, pionin, jasmiinin ja ambroxan vivahteet. Tätä kuvaillaan kukkaisen metsäiseksi ja moderniksi tuoksuksi.

Picasso. Keltainen villapaita, 1939.

Picasso. Kitara, 1913

Kenzo World tuoksusta tuli mieleen Pablo Picasson muutama teos. Tuoksun pullo oli suoraan kuin Picasson käsialaa, huikean kaunis. Itse tuoksu toi minulle mieleen omaperäisen, rohkean, kapinallisen naisen, joka ei pelkää arvostelua ja tykkää rikkoa rajoja.

World on samalla eloisa, raikas ja iloinen kukkaistuoksu. Voin sanoa jo nyt, että tästä tulee tuoksu johon halua kietoutua nyt ja vuosien päästä. 

Picasso. Dora Maar, 1937. Picasson rakastettu.

Inspiraationi maalaamisen taisi palata tämän tuoksun myötä. Jos joulupukki on nyt kuulolla niin pukin konttiin voi minulle tämän lahjaksi hankkia. Olisin enemmän kuin onnellinen ja olen ollut kyllä erityisen kiltti koko vuoden!


Onko teilllä mielessä joku tuoksu jonka haluaisitte, mutta se on vielä ostamatta? Tai oletteko kenties käyneet jo tuoksuttelemassa tätä KENZON tuoksua?

Sieluton

Ajattelin pitkästä aikaa osallistua Luova lauantai-blogin haasteeseen, jonka aiheena tällä kertaa oli siluetti. Tässä oma näkemykseni aiheeseen.

Sieluton. Mitä jää jäljelle jos menettää sielunsa?

Makea maanantai

Täällä Keski-Suomessa alkoi koulujen syyslomaviikko, joten mikä sen mukavampaa kuin aloittaa lomailu makeasti nukkumalla pitkään, juoden aamukahvi kiireettä ja nauttia makeita herkkuja.

Ajattelin tehdä riisimuroista ja suklaasta karkkeja. Pidän itse kovin riisisuklaasta ja kun makean himo iskee niin silloin on toimittava.

Ohjeen löysin näihin TÄÄLTÄ . Itse tykkään tummesta suklaasta joten käytin tähän  pandan tummaa suklaata. Noin 20 kappaletta tulee tuolla ohjeella ja hyviä ovat!


Rakastan luumurahkaa ja pitkästä aikaa tein sitäkin herkkua. Tämä on niitä jälkiruokia, jotka kuuluvat ehdottomasti minun jouluuni. ( tein tätä viimeksi kesällä ja täytyy myöntää ettei se maistunut yhtä hyvältä kuin näin lähempänä joulua )

Näillä "eväillä" kohti uutta viikkoa!

Hämärän syleilyssä

Päätettiin muksujen kanssa eilen viettää peli-iltaa. Sen kerran kun se kaikille kävi niin päätettiin tarttua tilaisuuteen ja pelata Trivial Pursuitia.

Kuvat hieman hämäriä kun ajateltiin tässä samalla nauttia kynttilän valosta ja tunnelmasta.

Peli-iltaa varten tein hieman suolaista iltapalaa. Nachopaistosta, jossa oli jauhelihaa ja tonnikalaa sekä fetasalaattia. Täytyykin muuten seuraavaa peli-iltaa ajatellen lainata kirjastosta jotain uusia lautapelejä. Nuoriso tuntui innostuvan tästä koko perheen pelailusta. Kun nuoriso haluaa pelata yhdessä ja vielä lauantai-iltana kotona niin tästä pidetään kiinni!

Toivottavasti teilläkin oli hauska lauantai-ilta?